lauantai 5. syyskuuta 2015

Kalliita oppirahoja

Niin, mitenhän tämän alottaisi... Eilinen toinen kierros oli vaikea, mutta etenkin miten se päättyi oli haikeaa katseltavaa. Aloitin kuitenkin kierroksen stedisti, ollen kolmen reiän jälkeen -1. Nelosreiällä löin rauta-7 ihan vähän liikaa lipusta oikealle mistä se pomppasi yhdellä pompulla bunkkeriin, ja tekemättömään paikkaan. Eiliset lipun paikat oli sellasissa paikoissa että jos missasi väärälle puolelle ei jäänyt juuri mitään lyöntiä lipulle. Niin se pitää ollakin, toinen puoli pitää pystyä aina pelaamaan pois ja tietää millä kierteellä pelaa. Etuysille tuli kaksi muuta bogia kolmeputtisten seurauksena. Ysillä laitoin tärkeän muutaman metrin parputin reikään, ja kympillä noin viiden metrin birdieputin. Se vapautti peliä hieman. Reiällä 14, birdieputti kierähti 360 astetta jääden roikkumaan reiän reunalle. Seuraavalla reiällä neljän metrin birdieputti ei osunut sinne päinkään. Jatkoonpääsy oli silti täysin omissa käsissä ennen kolmea viimeistä reikää, kunnes kontrolloimalla menetin kaiken kontrollin. Tarkoittaa tarkemmin sanottuna sitä, että mitä lähemmäs loppua tultiin sitä enemmän aloin yrittämään. Ja kun alkaa väkisin yrittää puttia sisään, antaa sille lyönnille liian suuren merkityksen jolloin itse suorituksesta katoaa rentous ja päättäväisyys. Kierroksen jälkeen v*tutuskäyrä oli niin iso ettei ole hetkeen ollut. No, mitä enemmän siitä kuluu aikaa alkaa näkemään positiivisia asioita. Peli on ottanu askeleen eteenpäin ja kenttäpeli alkaa jo mahdollistaa hyviä tuloksia. Tunne ja luottamus pallolla alkaa olemaan lähellä sitä mitä haluankin. Puttaaminen koitui niin tällä kuin viime viikollakin esteeksi. Tietää siis mitä pitää harjoitella vielä paljon lisää. Ja kyllä tämä oli kauden tähän asti suurin opetus, pitää vielä analysoida ja purkaa tarkemmin jotta tästä voi oppia kaiken opittavan. Ei näitä hommia mielellään näin kantapään kautta haluaisi oppia, mutta tällä kertaa näin.

- Henkka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti